Tulevat asuntosuunnitelmat: tontti on, talo puuttuu

Olen muistaakseni maininnut täällä jo useasti, että meillä on uusia asuntosuunnitelmia. Kyseessä ei ole mitkä tahansa asuntosuunnitelmat, vaan olemme ostaneet tontin ja aiomme rakentaa talon vuonna 2020! Tai siis emme itse rakenna taloa (koska sellaisessa ei kukaan omaa elämäänsä ja turvallisuuttaan arvostava ihminen haluaisi asua) vaan rakennutamme talon. Kaikki suunnitelmat ovat vielä aika lailla alkutekijöissään ja voin sanoa, että tällaista suunnittelijaluonnetta kutkuttaa ajatus siitä, että voin viettää koko tulevan vuoden suunnittelemassa ja valitsemassa tulevan kodin yksityiskohtia lattiasta kattoon. Puutarhaunelmiakin voin kehitellä, sillä talon lisäksi tontille jää hyvin tilaa myös pihalle.  Lue lisää

Huonejärjestysleikkejä: avara lastenhuone yläkerrassa

Toukokuun lopusta lähtien kotimme yläkerta on ollut lähes kokonaan lapsen valtakuntaa. Kun vaihdoimme huonejärjestystä, yläkertaan jäi nimittäin vain Samin työpiste, mutta muutoin koko iso avoin tila on vain Einon käytössä. Ratkaisu on ollut ainakin toistaiseksi erittäin toimiva ja Eino viettää runsaasti aikaa yläkerrassa leikkien. Samalla lelu- ja muu kaaos olohuoneessa ja keittiössä on vähentynyt huomattavasti, mikä tietysti ilahduttaa tätä järjestysintoista äitiä. Käytännöllisyyden lisäksi myös yläkerran viihtyisyys on mielestäni parantunut, kun yhteen avaraan tilaan ei ole yhdistetty loputtomasti toimintoja. Jos aikaisemmin tunnelma oli hieman levoton ja sisustuksessa oli vaikea löytää punaista lankaa, kun samassa tilassa oli lapsen makuuhuone, leikkitila, vanhempien makuuhuone ja työskentelypiste, niin nyt yläkerta tuntuu suorastaan rauhalliselta.  Lue lisää

Siperiasta Saharaan: maailman huonoimman puutarhabloggaajan kertomus kuluneesta kasvukaudesta

Otsikkokin sen jo sanoo, kulunut kasvukausi ei ollut kaksinen pienellä pihallamme. Talvi oli pitkä ja kylmä ja muistan maaliskuussa ajatelleeni kaihoisasti kesän lämpimiä päiviä ja kaikkia ihania kasveja, joita pääsisin hoitamaan. Hyisen talven jälkeen koitti kuitenkin todella kuiva ja kuuma kesä ja rentouttavan puutarhassa puuhastelun sijaan raahasin auringossa nuutuville kasveille saavikaupalla vettä, kamppailin etanoiden ja kirvojen kanssa ja koin huonoa omatuntoa siitä, etten saanut kaikkea potentiaalia irti kasvilavoista tänä vuonna. Toisaalta ymmärrän, että tällaista puutarhanhoito on: aina ei voi kaikki mennä täydellisesti ja kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa itse.  Lue lisää

Kodin uusi järjestys: Keittiö keittiönä

Kun muutimme nykyiseen asuntoomme, asustelimme lähes vuoden ajan niin, että ainoa ruokapöytämme oli keittiön saareke. Vaikka kuinka ajattelin, että ratkaisu on käytännöllinen ja tilaa säästävä, havahduin viimeistään syödessämme jouluateriaa saarekkeen äärellä siihen, että oikea ruokapöytä saattaisi olla ihan tarpeellinen.  Niinpä hankimme ruokapöydän, ja koska sille ei oikein ollut tilaa keittiössä (saarekkeen vuoksi) tuli sen sijoituspaikaksi olohuone. Tämä järjestely toimi ihan mukavasti jonkin aikaa.  Kun Eino alkoi syödä ruokaa pöydän ääressä, alkoi astioiden, rättien ja ruokalappujen raahailu keittiön ja olohuoneen välillä kuitenkin käydä varsin rasittavaksi. Päätös siirtää ruokapöytä keittiöön syntyi siis hyvin helposti, kun pohdimme koko kodin uutta järjestystä. Jäljelle jäi vain muutama ongelma: mihin siirtää saareke ja astiasenkki?  Lue lisää

78 erikoista neliötä, kaksi aikuista ja taapero

Näkymä keittiöstä ennen ja jälkeen.

Olin lähes vuoden ajan täysin vakuuttunut siitä, että viimeistään tämän kesän aikana meidän pitäisi muuttaa nykyisesti puutaloasunnostamme jonnekin vähän isompaan ja taaperoystävällisempään asumukseen. Kävimmekin kevään aikana katsomassa muutamia ns. tavallisia rivitaloasuntoja, joissa oli erilliset makuuhuoneet ja perinteiset huonejaot. Kaikissa näissä asunnoissa oli kuitenkin puutteina juuri ne asiat, jotka ovat nykyisen asuntomme parhaita puolia eli sijainti ja tunnelma. Asuntonäyttöjen jälkeen aloin pohtia, voisiko nykyisen puutaloasuntomme saada kuitenkin jotenkin toimimaan kahdelle aikuiselle ja yhdelle vauhdikkaalle taaperolle.  Lue lisää

Hiljaiseloa blogissa, kiireitä muualla sekä muutama ajatus Tuulisen päivän tulevaisuudesta

Blogissa on ollut hiljaista nyt muutaman kuukauden ajan. Osaltaan syynä siihen on se, että muuttamisen sijaan päätimme laittaa nykyisen kotimme koko järjestyksen uusiksi, joten vähäisellä vapaa-ajallani olen koneen äärellä istumisen sijaan mm. vaihtanut kaikkien kodin huonekalujen paikkoja, siirtänyt vaate- ja liinavaatekaappien sisällön uusiin sijainteihin, kiinnittänyt hyllyjä, tauluja ja verhoja sekä pohtinut kirjahyllyn järjestystä ja viherkasvien sijoituspaikkoja. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä kokopäivätyö, puutarhanhoito ja kesästä nauttiminen perheen kanssa, ei varsinaisesti tarvitse ihmetellä, miksi blogin tai edes Instagramin päivittäminen ole ollut prioriteettilistallani ylimmäisenä.

Toinen syy blogin viime aikojen hiljaiseloon on se, että tänne kirjoittaminen on tuntunut jotenkin työläältä. Viime kesänä ajattelin, että ehkä haluaisin jakaa blogissani enemmän kaikenlaisia höpinöitä ja mietteitä ikään kuin muistikirjamaiseen tyyliin. Tämä ei kuitenkaan koskaan tuntunut minusta täysin luontevalta. Mielikuvissani siinsi ehkä ajatus Internetin kultaisista Livejournal -ajoista, mutta nykytodellisuus on toinen. Nyt minusta tuntuukin siltä, että tuulisen päivän on aika palata takaisin juurilleen sisustus-, koti- ja puutarhablogiksi.  Lue lisää

Kuulumisia ja puutarhahommia

Nyt on vuorossa varsinainen sillisalaattikirjoitus viime aikojen kuulumisia, puutarhahöpinää ja vähän muuttomietteitä. Vuorossa on siis vähän sitä sun tätä, mikä voisi myös olla osuva nimi vuoden 2018 talvesta ja keväästä kertovalle omaelämänkerralleni, jos sellaisen kirjoittaisin.  Lue lisää

Yläkerran uusi järjestys: nukkumasopesta leikkihuoneeksi

Kummasti kaikki aika on tuntunut tämän talven aikana valuvan jonnekin työnteon, nukkumisen, siivoamisen, ruoanlaiton, pyykinpesun, kaupassa käymisen, palikkatornien rakentelun ja muun Einon kanssa hengailun välimaastoon. Kaikki edellä mainitut aktiviteetit ovat minusta mukavia (no paitsi ehkei pyykinpesu) ja rakastan arkea, mutta vapaa-ajan määrä on ollut viime kuukausien aikana kortilla. Tämäkin blogipostaus on odottanut kirjoittamista vähintään kolme viikkoa, mutta jotenkin iltojen vähäisillä vapailla hetkillä minua on vetänyt puoleensa enemmän sohva ja hömppäohjelmat kuin tietokone ja kirjoittaminen. Ehkäpä nyt kun ulkona on viimein valoisaa myös klo 17 jälkeen ja kylmimmät talvikelit hellittävät, alkaa minua kiinnostaa iltaisin muutkin asiat kuin sohva, viltti ja hiilihydraatit. Kuluneen viikon aikana olen monena iltana kuitenkin jo miettinyt, että olisi ihanaa löytää aikaa kirjoittamiselle. Päätin aloittaa siis tästä tehtävälistalla jo pidempään roikkuneesta blogijutusta. Lue lisää

Kasviterapiaa keskellä ankeinta vuodenaikaa

Olen nyt saavuttanut tämän talven osalta sen kriittisen pisteen, jonka jälkeen minun on pakko katsoa televisiosta puutarhaohjelmia vain, jotta voin muistuttaa itselleni, että joskus ulkona on muitakin värejä kuin harmaata, ruskeaa ja valkoista. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että edellisestä kesästä on kulunut ikuisuus (viime kesä jätti myös kelien suhteen vähän kylmäksi) ja seuraavaan kesään on aivan liian pitkä aika. Onneksi voi kuitenkin harrastaa pientä eskapismia puutarhasuunnitelmien parissa. Olen tilannut kasvien siemeniä, selaillut hieman vanhoja puutarhalehtiä sekä katsonut Rakkaudesta puutarhaan -ohjelmaa ja lepuuttanut silmiäni Suomen ilmasto-oloihin täysin epäsopivien trooppisten palmupuutarhojen parissa. Enää kaksi kuukautta vappuun ja sittenhän alkaa jo kesä, eikö? Kyllähän sen ajan jaksaa, kun on teetä ja villapaitoja, loputtomasti hömppäviihdettä televisiossa ja uusia siemeniä odottamassa esikasvatuspuuhia… Lue lisää

Yllättävät ostokset osa 234: sateenkaariryijy keittiön seinälle

Menneenä jouluna keittiömme seinällä riippui tekemäni suuri eukalyptuskranssi, kitsch-henkinen joulujuliste sekä Pentikin kulkuskoriste. Kun vuosi vaihtui ja otin kaikki koristeet seinältä alas, eteeni ilmestyi uusi sisustusongelma nimeltä liian valkoinen ja paljas seinä. Ilmeisin ratkaisu olisi ollut hankkia tyhjälle seinälle jonkinlainen taulu tai juliste, mutta sen sijaan huomasin haikailevani valtavan sateenkaarikuvioisen ryijyn perään.  Lue lisää