Koti-illat, sohva ja syksyn tosi-tv -ohjelmat

Syksy eli lempivuodenaikani on täällä taas ja sen myötä käsillä ovat myös mukavat koti-illat sekä useiden televisio-ohjelmien uudet tuotantokaudet. Olen juuri niitä (joidenkin mielestä varmasti ikävystyttäviä) syysromantikkoja, jotka intoillen hamstraavat kotiin erilaisia teelaatuja, nauttivat pimeistä ja sateisista illoista, vetävät iloisena jalkaan villasukat ja kaulan ympärille paksun huivin ja etsivät kirjoista loputtomasti syksyisiä leivontaohjeita. Syksyllä voi kaikessa rauhassa kotihiireillä sohvannurkassa ja heittää hyvästit pelolle siitä, että jäisi jostain paitsi. Kun ulkona vihmoo vettä, räntää tai jotain näiden väliltä, viettävät kaikki muutkin iltansa sisätiloissa. Muinakin vuodenaikoina voi toki lojua sohvalla ja katsella hömppäohjelmia, mutta syksyllä, aktiivisen ja paljon ulkoilua sisältäneen kesän jälkeen nämä kotoiluaktiviteetit tuntuvat erityisen mukavilta. Tästä postauksesta ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla pelkkä oodi vuodenajoista ihanimmalle, vaan ajattelin kirjoittaa muutaman rivin tosi-tv -ohjelmista, joita ajattelin tänä syksynä seurata.  

Joskus vuosia sitten pidin tosi-televisioon keskittyvää blogia ja kirjoitin sinne muun muassa katsauksia kuluvan sesongin tosi-tv -ohjelmiin. Katson yhä varmasti keskivertotallaajaa enemmän tuota jaloa televisioviihteen muotoa ja olen hieman ikävöinyt kanavaa, jossa voisin hehkuttaa uusimpia ohjelmalöytöjäni. Siispä tässä alla pieni katsaus tosi-tv -ohjelmiin, joita katselen tänä syksynä.

(Kirjattuani nämä ylös huomasin, että lista on aika pitkä, ja hetken mietin, onko noloa myöntää katsovansa näin paljon hömppätelevisiota. Sitten totesin itselleni, että höpsis. Jotkut rentoutuvat maistelemalla erikoisoluita, pelaamalla nettikasinoilla, keräilemällä postimerkkejä tai treenaamalla maratonille. Itse nollaan aivoni kevyellä televisioviihteellä, eikä siinä ole mitään noloa. Kirjoitinhan gradunikin tosi-televisiosta.)

Idols En ole hetkeen katsonut minkäänlaisia laulukilpailuita televisiosta, enkä mitään muitakaan kotimaisia muusikoiden nyyhkimiseen ja selkientaputteluun keskittyviä ohjelmia. Uusin Idols -kausi kuitenkin kiinnostaa, sillä toiveikkaasti ajattelen, että uusien tuomareiden myötä koko laulukilpailukonsepti ei tunnu aivan niin pölyiseltä. Ainakin Antti Tuisku tuntuu kiinnostavammalta ja ajankohtaisemmalta tuomarilta kuin Jone Nikula. Nähtäväksi jää kuitenkin, jaksanko katsoa tätä alkukarsintoja pidemmälle.

Paratiisihotelli Suomi Olen nyt katsonut yhden jakson Paratiisihotelli Suomea sekä muutamia pätkiä Ruotsin vastaavaa ohjelmaa, enkä näiden perusteella todellakaan tiedä, mistä koko konseptissa on kyse. Joukko sinkkuja suljetaan trooppiseen lomakohteeseen, sen verran ymmärrän, mutta loppu onkin sitten vähän hämärän peitossa. Kaiketi kyseessä on jonkinlainen peli, mutta kuka ja miten tässä voittaa, ja onko palkintona muutakin kuin syvä rusketus ja televisiojulkisuutta? Toisaalta en tiedä, onko sillä edes väliä. Yhden jakson perusteella Paratiisihotelli Suomi on nimittäin mitä mainiointa ihanan kamalaa ja aivotonta viihdettä. Myötähäpeä on taattu ja joskus se on kaikki mitä onnistuneeseen tosi-tv -kokemukseen tarvitaan.

Ensitreffit alttarilla Suomi Vielä yksi kotimaisen tosi-television edustaja on mahtunut syksyn katselulistalleni. Ensitreffit alttarilla on ollut ainakin parilla aikaisemmalla tuotantokaudella takuuvarmaa viihdettä. Ensinnäkin on hauskaa arvuutella, ketkä pareista sopivat toisilleen ja lisäksi ohjelma tarjoaa sopivan kurkistuksen ihmisten tavalliseen arkielämään. Viime kaudelta mieleeni jäi esimerkiksi yhden pariskunnan Citymarket -reissu ja keskustelut tuorekelmurullista. Loistoviihdettä!

Geordie Shore Oi Geordie Shore, tuo Iso-Britannian ja Music Televisionin lahja maailmalle! Nyt menossa on jo 15 tuotantokausi ja itse aloin seurata ohjelmaa muistaakseni neljännestä kaudesta alkaen. Kyseessähän on amerikkalaisen Jersey Shore -sarjan ideaa kierrättävä pläjäys, jossa joukko Englannin Newcastlesta kotoisin olevia nuoria viettävät aikaa samassa talossa, juovat, juhlivat ja tekevät välillä ohjelman konseptiin kuuluvia promoottorin töitä. Nuoret pysyvät enemmän tai vähemmän samoina kaudesta toiseen, vain huulitäytteiden, pumpattujen lihasten, tekorusketuksen ja silikonien määrä vaihtelee. Takuuvarmaa viihdettä tämäkin.

American Ninja Warrior Viime syksynä satuin kääntämään television kanavalle, jossa pyöri jakso American Ninja Warrioria. Olin välittömästi koukussa. Jokin pompöösien lavasteiden, monimutkaisten temppuratojen ja amerikkalaistyylisten inspiroivien elämäntarinoiden yhdistelmässä vain toimii. Sopivissa määrissä tällainen amerikkalainen mahtipontinen ja yltiöpositiivinen televisioviihde on hauskaa, mutta onneksi välillä voi lepuuttaa silmiään ja mieltään muiden maiden tosi-tv -tarjonnan parissa.

Project Runway Tästä muotihömppäkilpailusta on käynnissä jo 16 kausi, mutta yhä tätä jaksan katsoa – ja miksi en jaksaisi? Kun ohjelman idea on hyvä, tuomarit ovat tarpeeksi kärkkäitä ja kiinnostavia, Tim Gunn pysyy mukana ja kilpailijat vaihtuvat joka tuotantokausi, voi tätä kisailua jatkaa onnistuneesti vielä kauan. Toisin on käynyt esimerkiksi American Top Model -sarjalle, joka on yrittänyt mielestäni uudistua liikaa ja menettänyt samalla kiinnostavuutensa. Jos homma toimii, sitä on turha mennä sörkkimään.

Ruotsin luksusasunnot (Toppmäklarna) Tässä on taas yksi tosi tv -ohjelma, joka sujahtaa kategoriaan ”täydellistä aivot narikkaan -viihdettä”. New Yorkin luksuslukaalit -sarjasta (Million Dollar Listing NYC) tuttu ruotsalainen Fredrik Eklund luotsaa kiinteistönvälitysfirmaa Tukholmassa apunaan joukko välittäjiä. Ohjelma on viihdyttävä muutamasta syystä. Ensinnäkin on kiinnostavaa päästä kurkistelemaan rikkaiden tukholmalaisten asuntoihin ja ylipäätään kauhistella Tukholman asuntomarkkinoiden hintoja. Toisekseen viihdearvoa tarjoilee Duracell-pupumainen Fredrik Eklund, joka vilahtelee sarjassa silloin tällöin. Timanttista sisältöä syntyy esimerkiksi, kun Fredrik lähtee nostalgiselle ja kyynelten täyttämälle retkelle vanhaan lapsuudenkotiinsa Tukholman lähiöön.

Great British Bake Off En jaksanut katsoa kotimaista versiota Bake Off -kisailusta, mutta brittien kisa on kuulunut suosikkeihini jo pitkään. Aikaisemmin BBC:llä esitetty kisailu koki tänä kesänä muutoksia, kun se siirrettiin esitettäväksi kanavalle Channel 4. Samalla toinen tuomareista sekä kisan juontajat menivät vaihtoon. Pelkäsin, että koko ohjelmasta olisi tullut näiden muutosten myötä täysi pannukakku, mutta muutaman jakson perusteella vaikuttaa siltä, että ohjelma on selvinnyt muutoksista kunnialla. Uusi tuomari, Prue Leith, on sopivan kuivakka ja tiukka, ja ylikasvaneelta goottiteiniltä näyttävä Noel Fielding on niin kummallinen valinta juontajaksi, että lopputulos on aika mainio. BBC:n ajoista olen jäänyt kaipaamaan vain kulttuurihistoriallisia tietoiskuja leivonnan historiasta.

 

Autumn, which also happens to be my favourite time of the year, is finally here! While there’s nothing wrong with the other seasons, autumn is the time when I can really sit down and enjoy a nice cup of tea and a bit of silly TV fluff without feeling guilty about it. And speaking of TV, it’s been a really great time for a reality TV junkie such as myself: the Finnish version of Idols, Paradise Hotel Finland (it’s so bad that it’s good), Married at First Sight Finland (Finnish relationships awkwardness extravaganza), Geordie Shore (15 seasons and still going strong!), American Ninja Warrior (fitness inspiration with a dose of entertaining silliness), Project Runway, Toppmäklarna (think Million Dollar Listing New York but with just Fredrik Eklund, his underlings and a whole lot of Swedishness), and, of course, the Great British Bake Off (I was apprehensive of all the changes at first, but the spirit is still there + Noel Fielding is the weirdest/best host yet). Yep, it’s going to be a busy autumn!

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *