Kuulumisia ja puutarhahommia

Nyt on vuorossa varsinainen sillisalaattikirjoitus viime aikojen kuulumisia, puutarhahöpinää ja vähän muuttomietteitä. Vuorossa on siis vähän sitä sun tätä, mikä voisi myös olla osuva nimi vuoden 2018 talvesta ja keväästä kertovalle omaelämänkerralleni, jos sellaisen kirjoittaisin. 

Sen jälkeen, kun Eino on aloittanut päiväkodissa puolitoista kuukautta sitten, on joku meidän perheestä ollut jatkuvasti kipeänä. Toivon mukaan tämän kevään jälkeen olemme saaneet kaikki mahdolliset pöpöt ja selviämme uudella vahvistuneella vastustuskyvyllä terveinä aina seuraavaan talveen asti. Kaiken tämän sairastelun keskellä kirjoittaminen on ymmärrettävästi ollut jälleen to do -listan häntäpäässä jossain lehtikorin tyhjentämisen ja talvikenkien varastoon viemisen välimaastossa. Halua kirjoittaa olisi (ja aivan erityisesti haluaisin palata kirjaprojektini pariin), mutta aikaa ja varsinkaan jaksamista ei. Nyt alkaa kuitenkin vahvasti näyttää siltä, että pahimmat flunssat on selätetty, kevät ja kesä koittavat ja ehkäpä vielä ennen kesän loppua löydämme itsellemme uuden lukaalinkin. Kaikenlaista hauskaa on muutenkin tiedossa: vappu, matka Ähtäriin pandoja katsomaan, Euroviisut ja kaikki kesän ensimmäiset asiat piknikeistä aurinkotuolissa makoiluun ja puutarhassa puuhailuun. Toivottavasti löydän myös jostain aikaa sekä blogin että muiden juttujen kirjoittamiselle.

Kerroin aikaisemmin, että tarvitsisimme tänä keväänä pihallemme uuden puutarhapöydän ja tuolit. Teimmekin toissa viikonloppuna pikapyrähdyksen Ikeaan ja ostimme jatkettavan puutarhapöydän, kaksi nojatuolia ja yhden selkänojallisen penkin. Nyt kalusteet näyttävät vielä hieman orvon ja paljaan näköisiltä, mutta kohta pihalle voi laittaa jo ensimmäiset orvokki-istutukset ja pian on aika myös kaivaa varastosta istuinpehmusteet, aurinkotuoli ja -varjo sekä grilli. Vappuna koittaakin grillikauden avaus!

Pienen pihamme kukkapenkeissäkin näkyy jo vähän elämää. Tulppaanit puskevat esiin ja myös useat perennat alkavat heräillä talvihorroksestaan. Olen toisaalta aivan innoissani siitä, että voin vihdoin jälleen seurata kasvien kasvua pihallamme, mutta toisaalta tunnen jo nyt jonkinlaista pientä haikeutta siitä, että tämä kevät tulee mitä todennäköisimmin olemaan viimeinen tällä pihalla. Jossain vaiheessa kesää tai syksyä muutto on edessä ja samalla täytyy luopua myös nykyisen pihan istutuksista. Kaikkia pihan kasveja en nimittäin viitsi kaivaa maasta mukaan seuraavaa pihaa koristamaan. Todennäköisesti muutossa mukaan lähtevät vain pionit, jättipoimulehdet ja ehkä myös väriminttu – tai näin olen ainakin suunnitellut. Voi olla, että muuton koittaessa löydän itseni lapioimassa mukaani yhtä sun toista, koska en vain raaski luopua kasveistani. Yritän kuitenkin ajatella, että kasvit ovat vain kasveja ja uudella pihalla voin nauttia taas aivan uudenlaisista istutuksista. Luulenkin, että kasvien sijaan jään oikeastaan ikävöimään sitä, etten voi seurata näiden kasvien kasvua ja omien käsieni jälkiä enää samalla kasvupaikalla. Uudella pihalla täytyy kaikki taas aloittaa ikään kuin alusta.

Kasvilavojen kohtalo on niin ikään vielä vähän avoinna. Jos muutaman viikon sisällä asunnonmetsästyksemme ei liikahda mihinkään suuntaan, aion istuttaa kasvien siemenet lavoihin, mutta jos muutto koittaisikin jo hyvissä ajoin kesällä, en ole varma kannattaako lavoihin istuttaa mitään. Ehkä nopeasti satoa antavia salaatteja ja retiisejä, jos ei mitään muuta. Katsotaan, miten käy. Kun asuntosuunnitelmamme ovat vähän selkeämmät, voisin kirjoittaa vähän perusteellisemman kirjoituksen siitä, mitä olen oppinut puutarhanhoidosta nykyisen pihamme kautta ja mitä olen suunnitellut tulevan pihamme varalle. Sen kirjoituksen aika koittaa kuitenkin myöhemmin, nyt minulla ei ole enää tällä kertaa muuta sanottavaa kuin hauskaa vappua kaikille!