Yläkerran uusi järjestys: nukkumasopesta leikkihuoneeksi

Kummasti kaikki aika on tuntunut tämän talven aikana valuvan jonnekin työnteon, nukkumisen, siivoamisen, ruoanlaiton, pyykinpesun, kaupassa käymisen, palikkatornien rakentelun ja muun Einon kanssa hengailun välimaastoon. Kaikki edellä mainitut aktiviteetit ovat minusta mukavia (no paitsi ehkei pyykinpesu) ja rakastan arkea, mutta vapaa-ajan määrä on ollut viime kuukausien aikana kortilla. Tämäkin blogipostaus on odottanut kirjoittamista vähintään kolme viikkoa, mutta jotenkin iltojen vähäisillä vapailla hetkillä minua on vetänyt puoleensa enemmän sohva ja hömppäohjelmat kuin tietokone ja kirjoittaminen. Ehkäpä nyt kun ulkona on viimein valoisaa myös klo 17 jälkeen ja kylmimmät talvikelit hellittävät, alkaa minua kiinnostaa iltaisin muutkin asiat kuin sohva, viltti ja hiilihydraatit. Kuluneen viikon aikana olen monena iltana kuitenkin jo miettinyt, että olisi ihanaa löytää aikaa kirjoittamiselle. Päätin aloittaa siis tästä tehtävälistalla jo pidempään roikkuneesta blogijutusta.

Kun Einon hoitopöytä jäi tarpeettomaksi joulun aikoihin, veimme sen tietysti kierrätykseen. Samalla yläkertaan vapautui tilaa, jolla emme oikein aluksi osanneet tehdä mitään. Mietimme, että olisi mukavaa raivata vähän lisää lääniä Einon leikkejä varten, mutta keskelle yläkerran avointa tilaa sijoitettu sänkymme rajoitti suunnitelmia.  Annoimme asian olla joidenkin kuukausien ajan, kunnes eräänä helmikuisena päivänä koin jälleen sisustusvalaistuksen: sänky pitäisi siirtää takaisin kattoikkunan alle ja minun ja Samin työpöydille pitäisi miettiä uudet sijoituspaikat. Niin sitten taas löysin itseni harrastamasta huonekalutetristä yläkerrassa, vaikka olen jo monta kertaa aikaisemmin ollut täysin vakuuttunut siitä, että yläkertamme on jo löytänyt lopullisen järjestyksensä.

Huonekalujen uudelleenjärjestämisen jälkeen minun työpöytäni löysi uuden paikkansa olohuoneen ovisyvennyksestä ja Samin työpöytä taas minun työpöytäni edelliseltä paikalta yläkerrassa. Sänky muutti takaisin kattoikkunan alle ja valkoinen sivupöytä/taso päätyi sängyn jalkopäähän. Joku saattaa muistaa, kuinka tyytyväinen olin, kun olin keksinyt, että vanha puinen hyllykkö olisi mahtava sängynpääty, jos siihen vain ruuvaisi kiinni yölamput. Nyt irrotimme kuitenkin yölamput pois hyllystä ja siirsimme sen vaihteeksi Einon käyttöön leluhyllyksi. Lopulta kaiken huonekalujen siirtelyn jälkeen saimme yli puolet yläkerran koko pinta-alasta Einon käyttöön.

Minulla ei ollut oikeastaan sen suurempaa sisustuksellista suunnitelmaa Einon leikkitilan luomista varten, sillä mielessäni pyörii jatkuvasti se, ettemme luultavasti asu tässä asunnossa enää kovin kauaa. Halusin kuitenkin, että leikkitilaan hankittavat uudet asiat noudattaisivat jonkinlaista löyhää teemaa ja sopisivat yhteen, jotta niitä voisi käyttää sopivana sisustuslähtökohtana tulevassa Einon omassa huoneessa. Kaikki hankinnat, lukuun ottamatta pientä valkoista Ikean lastenpöytää, nivoutuvatkin nyt löyhästi yhteen jonkinlaisen maailmanmatkaaja- ja eläinteeman ympärille. En oikein muuten välitä teemoitetuista lastenhuoneista (tyyliin merirosvohuone pojalle ja prinsessahuone tytölle), mutta on kuitenkin mukavaa, että muutamat asiat sopivat yhteen myös ns. teeman tasolla. Lasten huoneita varten löytyy nimittäin niin paljon kaikkea ihanaa sisustustavaraa, että ainakin minun on vaikea valikoida tarjonnasta automaattisesti yhteen sopivia juttuja, jos minulla ei ole minkäänlaista valmista suunnitelmaa mielessä.

Einon leikkitilan keskellä on uusi pyöreä ja söpö leikkimatto, jossa on maailmankartan kuva. Matto olikin suurin hankinta leikkitilaan ja sen innoittamana valikoin huoneeseen myös muut uudet sisustustavarat eli kuumailmapallon muotoisen seinälampun ja pehmotiikerin pään seinälle. Näiden lisäksi huoneeseen siirrettiin alakerrasta jo aikaisemmin hankitut Bobles-palikat sekä muutama eläinkuvioinen säilytyskori. Siirsimme myös Einon sängyn vieressä aikaisemmin olleen pupuviirin leikkitilan ylle.

Melko pienillä hankinnoilla ja kalusteiden uudelleenjärjestämisellä Einon uudesta leikkitilasta tuli mielestäni  kiva ja viihtyisä, vaikka tila on harvinaisen hankalan mallinen ja haastava sisustaa. Ainoa varjopuoli tässä yläkerran uudelleenjärjestämisessä ja Einon leikkitilan luomisessa, on se, että nyt koko yläkerta tuntuu ainoastaan Einon leikkihuoneelta, eikä ollenkaan meidän makuuhuoneelta.  Kaikkea ei voi tässä tilanteessa ja asunnossa kuitenkaan saada. Muuttokuume sen kuin kasvaa ja haaveet omasta makuuhuoneesta paisuvat… Jännittävää nähdä, millaisen asunnon vielä tämän vuoden aikana löydämme!

 

Just when you think that you’re finally done arranging your living space, you get a bright idea and decide to change everything once again. This time we decided to rearrange our upstairs space to better fit Eino’s room with our bedroom area and Sam’s office space.  All told, I’m fairly happy with how the space is looking now, and it should serve us well until we find a bigger and more suitable apartment for our family. Old homes can certainly be charming, but sometimes you really have to make an effort to get the most out of the space that you’ve got.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *