Puutarhakuulumisia viileän kesän jälkeen

Sekä kalenteria että seuraavien kymmenen päivän säätiedotusta katsomalla voi tehdä päätelmän, että kesä on saapunut päätepisteeseensä. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että myös paras puutarhakausi vetelee jo viimeisiään tämän vuoden osalta. Nyt on siis oiva aika kirjata ylös, mitä pienelle pihalleni ja viljelylaatikoilleni on kuulunut tämän kesän aikana. 

Kesä on ollut viileä ja melko sateinen, minkä ansiosta kasveja ei ole tarvinnut juuri kastella. Paljoa muuta positiivista kuluneen kesän sääolosuhteet eivät olekaan puutarhassa saaneet aikaan. Hyötykasvien sato on jäänyt edellistä vuotta selvästi niukemmaksi eivätkä kukkapenkitkään ole olleet erityisen loisteliaassa kunnossa. Tällaista se joskus on, mutta osa puutarhanhoidon hauskuutta mielestäni on asioiden ennalta arvaamattomuus ja se, ettei kaikkeen voi itse vaikuttaa.

Kasvilavojen tähtinä sokeriherneet ja porkkanat

Tänä vuonna pihamme kaksi kasvilavaa eivät ole olleet aivan yhtä reheviä kuin viime vuonna. Osaltaan tämä johtui kasvivalinnoista; tänä kesänä keskityin kasvattamaan lavoissa lähinnä salaatteja, yrttejä ja muutamia vihanneksia, kun taas viime vuona lavoissa rehotti kaikenlaista kurpitsoista retiiseihin. Viileillä ilmoilla on kuitenkin ollut ehdottomasti näppinsä pelissä. Erinomaisesti lavoissa ovat viihtyneet ainoastaan salaatit, sokeriherneet ja porkkanat, jotka ovat saaneet kasvaa rauhassa ilman tuholaisia. Sen sijaan lähes kaikki yrtit, pensaskrassit, mangoldi ja jopa pinaatti ovat kasvaneet kituliaasti. Kruunutilli ja tuoksuampiaisyrtti sen sijaan eivät ole olleet koleista lämpötiloista moksiskaan ja näistä ensiksi mainittu on myös kylväytynyt itsekseen viimevuotiselta kasvupaikaltaan. Sokeriherneitä on saanut heinäkuun alusta lähtien kerätä lähes päivittäin, joten vuoden satoisimman vihanneksen palkinto menee ehdottomasti niille.

Kaiken kaikkiaan kasvilavojen kesä on ollut korkeintaan keskinkertainen. Tuholaiset eivät ole vaivanneet mitään kasveja, mutta viileät säät ovat jättäneet sadot pienehköiksi. Ainoa tavoitteeni tälle kesälle kasvilavojen suhteen taisi olla se, että selviäisin koko kesän ostamatta yhtään salaattipuskaa kaupasta, ja se tuli saavutettua. Toisaalta näin viileänä kesänä ei ole tehnyt mieli syödä salaattia aivan niin usein, joten en nyt ole aivan varma, voiko tätäkään laskea niin suureksi onnistumiseksi.

Homeiset kesäkurpitsat ja muutama punainen tomaatti

Kesä- ja talvikurpitsojen kannalta kulunut kesä on ollut todella surkea. Tänä vuonna istutin kurpitsat omiin Biolan kasvusäkkeihin, sillä kurpitsat veivät viime vuonna aivan liikaa tilaa kasvilavoista. Tämä on tietysti osaltaan voinut vaikuttaa tämän vuoden kurpitsasatoon, sillä maan päälle sijoitetuissa säkeissä ei tietenkään ole aivan yhtä lämpimät oltavat kuin suurissa lavoissa. Voi olla, että sijoitin kasvusäkit myös aavistuksen liian varjoisaan kohtaan. Oli miten oli, olen saanut tänä kesänä sadoksi vasta yhden kesäkurpitsan, ja en usko, että yksikään talvikurpitsa ehtii kypsyä ennen koleita syyskelejä. Kesäkurpitsat ovat myös, oletettavasti kosteudesta johtuen, homehtuneet usein paikoilleen ennen kuin ne ovat edes kasvaneet sellaisiin mittoihin, että niitä viitsisi korjata. Aina ei vain voi onnistua. Harkitsen, että laitan ensi vuonna kesäkurpitsan jälleen kasvamaan kasvilavaan ja jätän sille vain runsaasti tilaa, jottei se jyrää alleen kaikkia muita lavan kasveja.

Yllättäen tomaattisatokaan ei ole ollut valtavan runsas. Kasvattamani tomaatit ovat ulkokasvatukseen soveltuvaa lajiketta, mutta siitä huolimatta, olen tänä kesänä korjannut talteen vain muutaman pienen punaisen tomaatin. Raakileita kasveissa on runsaasti, mutten usko, että monikaan niistä ehtii kypsyä ulkona. Olen jo useampi viikko sitten katkonut tomaattien latvat, jotta kasvit keskittyisivät kypsyttämään raakileet uusien lehtien ja tomaattien kasvattamisen sijaan. Siitä huolimatta luulen, että suurin osa tomaattisadosta täytyy kypsyttää sisätiloissa – toivottavasti se onnistuu!

Kukkapenkeissä kukoistivat varjon kasvit ja pionit

Pihan kukkapenkit ovat tämän kesän aikana näyttäneet paremmalta kuin viime kesänä, sillä nyt suurin osa perennoista on alkanut viihtyä kasvupaikoillaan ja ne ovat jopa hieman levinneet ympäristöönsä. Silti viileä kesä on näkynyt myös kukkapenkeissä. Keväällä sipulikukat alkoivat kukkia myöhään ja alkukesästä monilla kasveilla kesti pitkään päästä kunnolla kasvuun. Nyt loppukesästä kukkapenkit näyttävät kuitenkin mielestäni jo melko kivoilta ja paikoitellen jopa niin reheviltä kuin haluan. Suurinta kasvua ja hyvinvointia ovat henkineet kaikki varjon kasvit. Suikeroalpi on levinnyt vauhdilla ja kuunliljat ovat kasvaneet jo hyviin mittoihin, vaikka vielä viime kesänä ne näyttivät pikkutaimilta. Myös naapurin rouvalta saatu maksaruoho on varsin komea ja kaksi vuotta sitten istutetut saratkin näyttävät hyviltä. Suurin onnistuminen ja ilon aihe kesällä oli tietysti pionien kukinta, sillä se oli ensimmäinen laatuaan omalla pihallani. Pionit näyttävät muutenkin viihtyvän pienessä puutarhassamme hyvin, vaikka maaperä ei ole kovin ihmeellinen ja puutarhanhoitokin tällaista aloittelijatoimintaa.

Ensi kesänä toivon, että tarhaväriminttu, palavarakkaus, salkoruusu ja jättipoimulehti eli kaikki auringon ystävät, intoutuisivat parempaan kasvuun. Voi toki olla, että nämä kaikki äitini pihalta saadut auringonpalvojat eivät vain viihdy pihallamme, jota varjostavat suuret puut. Toivossa on kuitenkin hyvä elää ja on todella hauska nähdä, millainen seuraavasta puutarhakesästä tulee!

Ja miten niille amppelimansikoille kävikään…

Kesän alussa laitoin portaikon pieleen kasvamaan amppelimansikkaa. Tiesin, että riskinä olisi, että kaikki pihapiirin linnut ja oravat kävisivät napsimassa kypsät marjat parempiin suihin, mutta tuumin, että kannattaa edes kokeilla. No, kävi juuri niin kuin olin aavistanutkin, eli kesän aikana sain syödä itse jopa yhden mansikan. Toivottavasti makeista mansikoista on ollut iloa pihapiirin oravajengille ja linnuille! Ensi kesänä taidan valita amppeliin kasvamaan jotain muuta (ei syötäväksi kelpaavaa).

I think it’s safe to say that summer is finally coming to an end. Unfortunately, this year’s less-than-ideal weather conditions (chilly and rainy all summer long) meant that my garden and raised garden beds didn’t prosper all that much, at least when compared to the abundance of last year. Well, you win some and you lose some; the unpredictability of gardening is what makes it so intriguing! Let’s just hope that next year the summer will be a little warmer and more ideal for my little garden as well.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *