Siperiasta Saharaan: maailman huonoimman puutarhabloggaajan kertomus kuluneesta kasvukaudesta

Otsikkokin sen jo sanoo, kulunut kasvukausi ei ollut kaksinen pienellä pihallamme. Talvi oli pitkä ja kylmä ja muistan maaliskuussa ajatelleeni kaihoisasti kesän lämpimiä päiviä ja kaikkia ihania kasveja, joita pääsisin hoitamaan. Hyisen talven jälkeen koitti kuitenkin todella kuiva ja kuuma kesä ja rentouttavan puutarhassa puuhastelun sijaan raahasin auringossa nuutuville kasveille saavikaupalla vettä, kamppailin etanoiden ja kirvojen kanssa ja koin huonoa omatuntoa siitä, etten saanut kaikkea potentiaalia irti kasvilavoista tänä vuonna. Toisaalta ymmärrän, että tällaista puutarhanhoito on: aina ei voi kaikki mennä täydellisesti ja kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa itse. 

Nyt odotan kuitenkin jo sitä, että voin laittaa puutarhan talvikuntoon ja olla ajattelematta piha-asioita muutamaan kuukauteen. Surkeasta kasvikesästä huolimatta ajattelin, että voisin hieman kirjata ylös, mitä pihalle kuului tänä kesänä aavikkomaisten olosuhteiden lisäksi.

Aavikko keskellä kaupunkia.

Tänä kesänä ajatuksenani oli kasvilavojen ja kesäkukkien suhteen noudattaa vähemmän on enemmän –linjaa ja pysyinkin siinä aika hyvin. En kokeillut uusia haastavia kasveja enkä edes viljellyt kovin montaa erilaista vihannesta. Työn määrää nämä valintani eivät kuitenkaan vähentäneet, sillä jouduin kastelemaan kasvilavoja ja kukkaruukkuja kesän ajan lähes joka päivä. Pihaamme ympäröivät suuret lehtipuut, jotka estävät hyvin tehokkaasti sateen pääsyn pihalle, joten vettä sai kantaa niin lavoille, ruukuille kuin välillä kukkapenkeillekin. Ja kun sadevesiämpäri ammotti tyhjyyttään suurimman osan kesästä, täytyi homma hoitaa kasteluletkulla. Sinänsä helppo juttu, jos pihalla olisi vesipiste, mutta meidän taloutemme tapauksessa vesiletku on pakko kiinnittää pyykinpesukoneen vesiliitäntään ja vetää letku vessan ikkunan kautta pihalle… Ei välttämättä askare, jonka haluaisi suorittaa useamman kerran viikossa.

Kasvilavat ovat nähneet parempiakin päiviä.

Ahkerasta kastelusta huolimatta kesä oli yksinkertaisesti liian kuuma suurimmalle osalle kasvilavojen vihanneksista. Salaatit olivat kitukasvuisia, pinaatista sai kerätä kesän aikana muutaman lehden, mangoldista ei tullut tuuheaa pusikkoa ja sokeriherneetkin lopettivat sadon tuottamisen jo heinäkuun puolella. En tiedä, mitä kesäkurpitsoilleni tapahtui, mutta ne eivät tuottaneet kesän aikana ainuttakaan hedelmää. Ainoat pihalla tänä kesänä merkittävämpää satoa tuottaneet hyötykasvit olivat yrtit. Basilika, sitruunabasilika, persilja, timjami, Siperian ampiaisyrtti, mäkimeirami, rosmariini ja minttu viihtyivät kaikki erinomaisesti. Pihan olot muistuttivatkin tänä kesänä välimerellistä puutarhaa ja jos yhä omistaisin oliivipuun, se olisi varmasti kukoistanut tänä kesänä.

Keräämässä satoa sitruunabasilikasta.

Kasvilavoja kiusasivat tänä kesänä myös etanat, jotka olivat varmaankin päätyneet lavoihin mullan mukana. Olutansoilla niiden määrää pystyi onneksi rajoittamaan, mutta oli kyllä ärsyttävää yrittää kerätä muutenkin pientä salaattisatoa lavoista ja pudistella samalla etanoita pois lehdistä. Toivottavasti etanat eivät saavu uudestaan riesaksi ensi kesänä.

Kesäkukista pelargonit ja suklaakosmos viihtyivät mainiosti, kaikki muut vähän niin ja näin. Onneksi valitsin täksi kesäksi suurimmaksi osaksi paahdetta ja pientä kuivuutta kestäviä kukkasia. Oikeastaan vain alkukesän orvokit sekä lumihiutale, jota minulla oli amppelissa ja osana toista kukkaistutusta voivat surkeasti.  Pelargonit kukkivat yhä ja varmasti yritän talvettaa ainakin osan kylmässä, mutta kohtuullisen valoisassa eteisessämme. Katsotaan, kuinka käy!

Kukkapenkit näyttivät kasvilavoihin verrattuna melko terhakoilta, mutta se ei kerro oikeastaan mistään muusta kuin kasvilavojen ahdingosta tänä kesänä. Lämpimän kevään johdosta kasvit ampaisivat hyvään kasvuun, mutta kuivat olot hidastivat kasvua juhannuksesta eteenpäin. Tulppaanien kukinta kesti vain muutaman päivän kuumuudesta johtuen ja narsissit eivät kokeneet tarpeelliseksi nousta kukkapenkeistä kuin ohuina vihreinä varsina. Osa perennoista muuttui honteloiksi ja osa jurotti vain muutoin surkean näköisinä. Toinen pioneistakin jätti kukkimatta tänä kesänä ja epäilen, että syy on juuri kuivuudessa. Parhaiten tänä kesänä kukkapenkeissä näytti menestyvät tarhaväriminttu ja keväällä lemmikit. Nyt syyskuussa kukkapenkit näyttävät voivan paremmin kuin keskikesällä, mikä on hieman koomista.

Kaiken kaikkiaan kesä pihalla oli siis vähän haasteellinen ja siitä johtuen en ole jaksanut myöskään erityisemmin valokuvata pihaa. Onneksi kesä koittaa ensi vuonnakin ja sitten käyn jälleen uudella innolla puutarhanhoitoon. Seuraava kesä jääkin todennäköisesti viimeiseksi tällä pihalla, jos kaikki menee asuntoasioiden kanssa niin kuin olemme suunnitelleet. Lisää näistä suunnitelmista kuitenkin toisella kerralla!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.