Suunnittelijaluonteen oppivuodet

Viime aikoina olen pohtinut tulevaisuutta ja sitä, että kerrankin minulla ei ole täysin selkeitä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Tiedän, että elämäni kiintokohtana ja keskipisteenä pysyy perhe, mutta monet asiat sen ulkopuolella tuntuvat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän sumuisilta. 

Mietimme ASP -lainajuttuja Samin kanssa viime viikolla ja samalla keskustelimme siitä, millaisen kodin haluaisimme hankkia sitten kun säästötili on tarpeeksi pullea ja neliöt täällä vuokra-asunnossa alkavat tuntua liian ahtailta. Haavelistaltamme löytyi kaikkea pihasta ja kuntoiluhuoneesta avaraan keittiöön, mutta kumpikaan meistä ei osannut vielä kuvitella, missä tällainen unelmien talo voisi sijaita. Voi olla, että viihdymme Turun seudulla pidempään tai voi olla, että pakkaamme tavaramme ja muutamme johonkin aivan toiseen kaupunkiin. Todennäköisesti tulevaisuuden asuinpaikkamme määräytyy kuitenkin sen perusteella, missä työskentelemme.

Tästä pääsenkin seuraavaan avoimeen asiaan eli omiin urasuunnitelmiini. Tiedän kyllä suurin piirtein mitä haluan tehdä työkseni tulevaisuudessa ja tiedän, että koulutukseni ja aikaisempi työkokemukseni tukevat näitä urahaaveita hyvin. Monien silmissä tämä tilanne olisi jo oikein selkeä, mutta itse olen tarkkojen suunnitelmien ystävä (esim. häitämme varten tehtailin kolmisivuisen minuuttiaikataulupaketin…) ja tällä hetkellä tunnen pientä levottomuutta siitä, ettei minulla ole valmiina odottamassa uraa, jonka pariin palata äitiysloman jälkeen. Yritän kuitenkin saada itseni suhtautumaan tähän epätietoisuuteen positiivisena asiana. Kun ei ole valmiita suunnitelmia, kaikki on mahdollista. Ehkäpä tämä tilanne ei olekaan tuskatuttava vaan jännittävä? Vähän niin kuin odottaisi jouluna paketin avaamista, eikä ole aavistustakaan siitä, mitä kääreistä paljastuu. Voi olla, että saan juuri sitä, mistä olen haaveillutkin tai voi olla, että paketista paljastuu liian pieni pyjama tai inhokkiartistin levy. Yritän vielä pitää mielessä, että kaikki vaihtoehdot ovat loppujen lopuksi ok ja eihän sitä ikinä tiedä, jos vaikka yllättäen Arttu Wiskarin musiikki alkaisikin kiinnostaa. Tällaisena parantumattomana suunnitelmien tekijänä on joskus vain vaikea muistaa, ettei kaikkea elämässä voi suunnitella etukäteen.

 

Recently, I’ve been thinking about the fact that I don’t have any crystal-clear plans for the future. While our family will always come first, everything else seems a little bit hazy: what kind of house will we find when this one isn’t big enough anymore? Will we still want to live in Turku? And what about my job plans after my maternity leave ends? While I have some vague ideas, everything just seems so open-ended right now, which doesn’t always mesh with my very detail-oriented personality (for example, our wedding plans included a minute-by-minute schedule that was three pages long…). Then again, maybe that’s just what I need, since now everything is possible – when you don’t know what to expect, you might just get exactly what you want. So maybe I just need to go with the flow and see where life takes us – you can’t plan everything in life, even if you wanted to!

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *