Tuumasta toimeen – yläkerran uusi järjestys

Muutamia päiviä ennen joulua istuin asuntomme yläkerrassa ja mietin, että jokin on vialla koko yläkerran tilankäytössä. Ajatus ei pälkähtänyt päähäni joulunalusviikolla suinkaan ensimmäistä kertaa, vaan olen aikaisemminkin pohtinut yläkerran järjestystä ja huonekalujen paikkoja on vaihdettu useasti tässä asunnossa viettämiemme puolentoista vuoden aikana. Mikään ratkaisu ei ole kuitenkaan tuntunut täysin tyydyttävältä ja yläkerrassa on mielestäni ollut jatkuvasti jotenkin keskeneräinen tunnelma. Lastenhuonetilan tekeminen yläkertaan pisti kuitenkin ajatteluani hieman uusiksi ja luulen, että asuntomme yläkerta on viimein saanut lopullisen järjestyksensä! 

Asuntomme yläkerta on tilana haastava sisustaa. Koko ylempi kerros on nimittäin yhtä avointa tilaa, johon omat haasteensa tuovat viisto katto sekä se, ettei tilassa ole yhtäkään ns. ehjää seinää. Vaikka ongelmallisten elementtien vastapainona yläkerrassa on tunnelmalliset vanhat kattoparrut ja ihana suuri kattoikkuna, on tilanjako ja kalusteiden sijoittelu ollut mielestäni niin hankalaa, etteivät tilan parhaat puolet ole koskaan päässeet kunnolla esille. Kalusteiden sijoitusongelmat alkoivat kuitenkin purkautua kuin itsestään, kun pääsin eroon pinttyneestä ajatuksesta, että ainoa mahdollinen sijoituspaikka sängyllemme on kattoikkunan alapuolella. (Kuvia yläkerran aikaisemmasta järjestyksestä löytyy mm. tästä julkaisusta.)

Kattoikkunan alapuolella oli toki mukava nukkua, mutta tilankäytöllisesti sängyn entinen sijoituspaikka ei ollut kovin järkevä. Vuoteen molemmille puolille nimittäin jäi paljon tilaa, jota oli hankala hyödyntää mitenkään järkevästi. Sängyn uusi sijoituspaikka keskellä yläkertaa, pääty tiiliseinämää vasten, ottaa kuitenkin kaiken irti hankalista neliöistä. Yhtään leveämpää sänkyä ei vaatekaappien väliin jäävään tilaan olisi tosin saanut laitettua, mutta oma 120 cm leveä runkopatjasänkymme sopii välikköön juuri sopivasti. Mielestäni näyttää myös mukavalta, että nykyään sänky sijoittuu symmetrisesti keskelle katonrajassa kulkevia palkkeja, ja vuode toimii myös tilanjakajana lastenhuoneen, makuuhuoneen ja työskentelytilojen välillä.

Uudella sijoituspaikallaan sängyn vierelle ei voinut laittaa enää yöpöytiä, joten ratkaisimme ongelman sijoittamalla sängyn taakse vanhan kirjahyllyn, joka toimii samaan aikaan ikään kuin sängynpäätynä sekä yöpöytätasona. Hylly on saatu vanhemmiltani ja aikaisemmin sille ei ollut oikein löytynyt yläkerrasta lopulliselta tuntuvaa paikkaa. Sängynpäätynä hylly on osoittautunut kuitenkin todella käteväksi! Lukulamput sai ruuvattua sopivasti hyllyn reunoihin ja hyllylevyillä on mukavasti tilaa kirjoille sekä koreille, joissa säilytetään nenäliinoja, käsirasvaa ja muuta yöpöydillä yleensä pyörivää tavaraa. Hyllyn taakse sai myös piilotettua kännyköiden latureiden sekä lukulamppujen johdot.

Kun sänky siirrettiin uudelle paikalle, jäi koko yläkerran toinen puoli siis tyhjäksi minun ja Samin työpisteitä varten. Jälkimmäiseksi mainittu sijoitettiin kattoikkunan alle, ja aluksi pelkäsin, että kookas työpöytä kaikkine elektroniikkavimpaimineen hallitsisi tilaa liikaa ja saisi koko yläkerran näyttämään sotkuiselta. Lopputulos on kuitenkin mielestäni todella siisti ja kivan näköinen, vaikka työpöydällä onkin kaksi näyttöä sekä muuta tavaraa. Itse pöytä on kuitenkin korkkipöytälevyineen ja siroine jalkoineen niin esteettinen, että uskon sen auttavan pöydän sulautumisessa osaksi muuta yläkerran sisustusta. Ehkäpä myös kaktus pöydällä auttaa pehmentämään vaikutelmaa? Hankimme Samin työpistettä varten lisäksi Ikeasta valkoisen toimistolipaston, joka osaltaan auttaa pitämään työpisteen siistinä. Lipasto kätkee sisäänsä kaikenlaista peliohjaimista printtipapereihin ja kaluste on mielestäni melko huomaamaton valkoisten vaatekaappien vieressä.

Oma työpöytälipastoni sijaitsee nyt Samin työpisteen vieressä, portaikkoa vastapäätä. Kokonaisuus näyttäisi mielestäni oikeastaan mukavammalta, jos lipaston voisi sijoittaa seinää vasten, mutta ilmastointiventtiili sekä sisäänkäynti varastohuoneeseen estävät sen. Lipasto on kuitenkin nykyisellä paikallaan toimiva ja tarpeeksi huomaamaton. Viime aikoina lipasto on kuitenkin jäänyt melko vähälle käytölle, sillä työskentelen mieluummin olohuoneen pöydän äärellä. Voikin olla, että ehkä joskus tulevaisuudessa työpöytälipaston tarpeellisuutta täytyy miettiä uudestaan.

Yläkerta on nyt siis kokonaisuudessaan valmis ja en usko, että tulemme tätä järjestystä enää muuttamaan sinä aikana, kun asumme tässä asunnossa. Vain reititintä varten pitäisi hankkia jonkinlainen esteettinen säilytyslaatikko tai muu ratkaisu, sillä nyt se kerää pölyä lattialla oman työpöytäni takana. Myös nettikaapeli täytyisi vielä naputella seinän vierustalle, mutta näiden pikkujuttujen lisäksi tehtävää yläkerrassa ei enää ole. Nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa koko tässä asunnossa vietettynä aikana yläkerta tuntuu minusta yhtä viihtyisältä kuin alakerran tilat. Eikä tähän muutokseen tarvittu juurikaan muuta kuin kalusteiden uudelleenjärjestämistä! Hankalatkin tilat venyvät moneen, kunhan tilankäytön miettii tarkasti, eikä pelkää kokeilla myös aluksi oudolta tuntuvia ratkaisuja.

 

Upstairs, reorganised. For a long while now, I wasn’t entirely happy with how our upstair space was organised. For some reason, the furniture always seemed to be awkwardly placed, and the space just felt incomplete. However, before Christmas, I think I finally figured out the perfect way to organise our upstair space, and all it took was some out-of-the-box thinking!

Previously, our bed was situated underneath the skylight window, and I thought that it was the only possible place for it. Organising the space for the nursery got me thinking about the bed’s placement from a new angle, and we decided to move the bed to the middle of the upstairs space. That turned out to be the key factor to a better-organised and multifunctional open-space room! Now our bed works as a sort of room divider between the nursery, our bedroom, and our working spaces. Another great out-of-the-box idea was to place an old bookcase behind the head of the bed, as it works superbly as a headboard and a nightstand at the same time.

Sam’s work desk is now under the skylight window, which has turned out to be a good idea as well. And the desk is easier to keep clean since we got a new cabinet from Ikea that conveniently stores all the wires, papers, and other stuff that would otherwise clutter the desk. Originally, I feared that Sam’s work desk might look too messy and overpowering with all his electronic gizmos underneath the skylight, but I was wrong! 

I think that our upstairs finally looks and feels as nice and cosy as our downstairs, and I don’t think that we’re going to change this configuration for as long as we’re living in this apartment!

Tallenna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *