Niin vain on vierähtänyt yli kolme kuukautta viimeisimmästä blogijulkaisustani. Pienen blogitaukoni aikana en ole juuri ehtinyt pohtia sisustus- ja puutarhajuttuja, mutta nyt kevään vähitellen lähestyessä kodin laittaminen ja puutarhahaaveilu alkaa jälleen kiinnostaa. Ajattelin, että voisin tässä julkaisussa kertoa, mitä kaikkea olen suunnitellut vuodelle 2022.
Palaan uusien blogijulkaisujen pariin viimeistään tammikuun alkupuolella. Luvassa on ainakin pihajuttuja, joitain päivityksiä kodin sisustuksessa sekä jälleen muutamia diy-projekteja… Nähdään siis ensi vuoden puolella!
Keväällä mielessäni muhi jälleen yksi tee-se-itse-projekti: uudet avoimet seinähyllyt keittiöön. Jo keittiön suunnitteluvaiheessa eli rakennusprojektin aikana olin miettinyt, että keittiön ja ruokailutilan ikkunoiden väliin jäävälle seinälle voisi laittaa avoimet hyllyt. Keittiövalmistajan valikoimista ei kuitenkaan löytynyt sopivia, joten annoin asian odottaa ja muuton jälkeen laitoimme seinälle vähäksi aikaa vanhan mintunvihreän hyllykön. Tämä vanha hyllykkö ei kuitenkaan istunut keittiöömme ja tänä keväänä päätin vihdoin toteuttaa alkuperäisen ajatukseni avoimista seinähyllyistä.
Viime aikoina olen viettänyt lähes kaiken vapaa-ajan puutarhahommissa, mutta seinien sisälläkin on tapahtunut joitain pieniä muutoksia. Hankimme nimittäin uudet ruokapöydän tuolit, sillä edelliset (alle vuoden vanhat) rottinkiset tuolit hajosivat viime syksyn ja talven aikana yksi toisensa jälkeen. Neljän tuolin korjauttaminen olisi tullut melko tyyriiksi, joten siirsimme tuolit varastoon odottamaan jonkinlaista diy-projekti-inspiraatiota ja hankimme ruokailupöydän ympärille uudet tuolit. On ollut hauska huomata, kuinka suuri muutos koko ruokailutila- ja keittiöympäristöön on tullut vain tuoleja vaihtamalla.
Lastenhuoneen sisustaminen on hauskaa puuhaa, ja oman lisänsä hauskuuteen tuo se, että huoneen täytyy jatkuvasti muuttua lapsen mukana. Vähän aikaa sitten pääsin jälleen päivittämään Einon huonetta, kun entinen järjestys alkoi tuntua epäkäytännölliseltä ja monet esillä olleista leluista olivat jääneet 4-vuotiaan leikeissä vähemmälle huomiolle. Vaikka muutokset eivät olleet kovin suuria, tuntuu huone nyt aivan erilaiselta ja huoneen haltijakin vaikuttaa tyytyväiseltä uuteen järjestykseen.
Lissabonissa kesällä 2014 oli kuuma. Vanhassa kaupungissa sijaitsevan hotellin aamiaistilan auki olevista terassinovista kävi pieni tuulenvire, taustalla soi pehmeää musiikkia ja eriparisin tuolein varustelluissa pöytäryhmissä istuskeli muutamia turisteja tutkimassa karttoja ja suunnittelemassa päivän ohjelmaa. Kävin hakemassa noutopöydästä croissantin ja hedelmäpaloja ja istuuduin pieneen valkoiseen keinutuoliin lähimpänä terassia. Heti istuuduttuani totesin, etten ole koskaan istunut yhtä mukavassa tuolissa ja mikä ihana tuoli tämä onkaan. Istuin samaan tuoliin kaikkina loma-aamuina ja kotiinlähdön koittaessa minulle jäi ikävä paitsi auringonpaahtamia katuja ja portviiniä myös tuota hotellin keinutuolia.
Olin jo pitkään pohtinut, että makuuhuoneemme voisi kaivata jonkinlaista sängynpäätyä. Kaupoista löytyvät vaihtoehdot eivät kuitenkaan innostaneet tai olleet sopivan kokoisia, joten päädyn tekeminen itse tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Lopullisen innoituksen ja idean pieneen tee-se-itse-projektiin sain sisustuslehdestä, jossa esiteltiin vanhasta ovesta tehty sängynpääty. Samanlaisen halusin myös meille, joten eipä sitten muuta kuin tuumasta toimeen!
Taas on vierähtänyt tovi siitä, kun viimeksi painoin blogin kirjoita uusi julkaisu -painiketta. Tavallisten työ- ja muun elämän kiireiden sijaan tällä kertaa syynä pieneen blogihiljaisuuteen on perheemme uusin tulokas. Pieni tyttömme syntyi marraskuun alussa ja nyt olemme vähän yli kuukauden ajan viettäneet uudenlaista vauva-arkea kotona. Tästä tulevasta joulusta tulee siis todella erityinen – on sekä ensimmäinen joulu uudessa kodissamme että ensimmäinen joulu nelihenkisenä perheenä.
Sisustusinspiraation ilmeisimpiä lähteitä ovat lehdet, internet ja sosiaalinen media. Saan itse kuitenkin usein inspiraatiota myös elokuvista ja televisiosarjoista. Lehdissä kodit on monesti saatettu siivota ja stailata niin viimeisen päälle, että tilat alkavat näyttää siltä, ettei niissä oikeasti asu ketään. Sosiaalinen media taas tarjoaa katsauksia sisustuksiin tarkoin harkituissa ja rajatuissa neliöissä, joiden ulkopuolelle jäävät lasten lelut, ryppyiset sohvatyynyt ja päivän tiskit. Elokuva- ja televisiolavastuksissa taas useimmiten pyritään juuri siihen, että tilat näyttävät mahdollisimman autenttisilta ja asutuilta. Olen pohtinut, että tämä on varmasti yksi tekijöistä, miksi lavastukset tuntuvat monesti niin viehättäviltä. En ala kuitenkaan tässä sen syvemmin erittelemään, miksi lavastukset inspiroivat minua vaan ajattelin jakaa muutamia minua inspiroineita elokuva- ja televisiolavastuksia. Ehkäpä niistä löytyy silmäniloa muillekin.
Uuteen taloomme muutosta lähtien olen pitänyt silmäni auki kirppareilla, jos vastaan sattuisi tulemaan sopiva sohvapöytä. Edelliset sohvapöytinä toimineet Ikean pikkupöydät on hankittu alun perin vanhaan puutaloasuntoomme eivätkä ne oikein istuneet uuteen olohuoneeseemme. Kriteerini uudelle sohvapöydälle olivat melko tiukat ja etsinnässä kuluikin aikaa, sillä en halunnut hankkia mitään kompromissiratkaisua. Muutama viikko sitten etsintäni tuotti kuitenkin viimein tuloksen!